Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muutama vinkki tarinan kirjoittamiseen:

1. Tarinan täytyy olla vähintään 20 sanaa pitkä, jos se on lyhyempi, ei tule rahoja.
2. Olen ihminen, joka pitää romantiikasta, joten voisiko sitä saada tarinoihin?
3. Yksityiskohtia saa olla! (ja pitää, esim. kuvaile vieraita henkilöitä tarinassasi, jos niitä tulee siihen)
4. Käytä mielellään tallin henkilökuntaa, joka löytyy kun menet Lapinruska --> Henkilökunta
5. Kauhua ja toimintaakin saa olla! Tarinoita on sitten mukavampi lukea (:
6. Ei mitään pieniä pinkkejä poneja, ei yksisarvisia, ei pegasoksia, tämä on tavallinen talli, jossa on tavallisia hevosia! 
7. Kohtuullisin määrin fantasiaa saa olla, kuhan ei mene yli hilseiden

Osaatteko kirjoittaa ohjeiden mukaisia tarinoita? Katsotaan (:

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: jojo
Kotisivut: http://kuutamoyo.suntuubi.com/

31.01.2013 19:17
Kirjoitan nyt ennen hiihtoloman koeputkea jotakin...
Jatkuu...

-Sinä taas olet sen näköinen että olet menossa ratsastamaan, Sintti sanoi. -Jep, jos se käy sinulle? sanoin ja taputtelin Onnia. -Juu, käy hyvin. Nyt on liukasta joten kannattaa mennä maneesin lämpöön, Sintti selitti ja ojensi Onnin riimunnarun minulle. -Kiitti, hihkaisin, väläytin hymyn ja talutin Onnin iloisena talliin. Sintti naurahti takani ja seurasi perässäni.
Tallissa kiinnitin Onnin käytävälle ja menin hakemaan sen harjapakkia varustehuoneesta. Sintti oli ruvennut täyttämään vesiastioita. Laskin pakin seinään viereen ja otin sieltä kumisuan. Käännyin kohti Onnia, mutta hoksasin että sillä oli loimi päällä. -Äh, olenpas tyhmä! mutisin itsekseni ja heitin suan takaisin koppaan. Ei auttanut kuin avata soljet ja laittaa loimi telineeseen joka roikkui seinällä. -Uusi yritys! totesin ja otin taas kumisuan käteeni.
Pian olin harjannut Onnin kumisualla, ja harjasin sen vielä dandy-harjalla. Onni oli ollut tosi puhdas joten otin vain jalat ja satulan paikan oikein kunnolla. Onni pysyi nätisti paikallaan, mitä nyt kerran hiukan kiukutteli kun harjasin sen päätä. Putsasin kaviot hyvin ja lähdinkin sitten hakemaan satulaa ja suitsia!
-Kas näin, mumisin itsekseni kun laitoi suojat Onnin jalkaan. Se oli napannut pipon suuhunsa kun olin kumartunut ja olin vasta hetki sitten selvinnyt kaameasta naurukohtauksesta. Heh, ihan vain tiedoksi, saan niitä tosi usein. Muiden mielestä näytän tyhmältä nauraessani, mutta minusta jokainen saa nauraa miten nyt sitten haluaa. Mutta eipäs nyt erkaannuta aiheesta...
Niin, sain siis suojat Onnin jalkaan ja olin juuri laittamassa satulavyötä ekaan reikään kun tunsin kännykän värisevän taskussani. -Kuka kumma häiritsee laatuaikaani tallilla? ihmettelin ja kaivoin kännykän taskusta. Yksi uusi viesti, lähettäjä Santtu! Ei voi olla totta! Lehahdin tulipunaiseksi jo ajatellessanikin Santtua, luokkamme yhtä suloista poikaa josta taisin pitää. Ja pidinkin oikein kovasti! Avasin viestin tutisevin sormin ja luin sen nopwasti läpi. Lopuksi olin kaatua ja minun täytyi ottaa tukea Onnista. Ajatella, Santtu oli pyytänyt minua kanssaan uimahalliin! Aloin hihittää hirmuisesti. Ensinnäkin harva menee treffeille uimahalliin, toiseksi, jos lähtisin näky siellä olisi huvittava. Minä 170 cm pitkä ja vieressäni n 150cm pitkä Santtu. Heräsin ajatuksistani Onnin kärsimättömään tepasteluun. Voi ei, minulle tarjoutui tilaisuus lähteä Santun kanssa uimaan juuri kun olin tallilla. Mietin hetken menisinkö ratsastamaan. Päädyin kuitenkin nopeasti ensiratsastukseen ensitreffien sijaan. Olinhan sanonut jo Sintille ja Onnikin oli satula päällä. Näpytin siis kieltävän vastauksen Santulle. Mielessä kyllä kävi että nyt se lähtee jonkun mun kanssa. Mutta ei, Onni on tärkeämpi!
Pian Onni olikin valmis! Hain vielä kypäräni ja turvaliivin. Ajattelin yllättäen koko ajan Santtua. Yritin karkottaa ajatukset mielestäni kun lähdin kävelemään maneesiin. Onneksi en koskaan ratsastuksen aikana ole yleensä ajatellut muita asioita.
Jatkuu...

Nimi: Johanna

12.01.2013 01:18
Kirjoitan taas tarinan, koska omista todella tylsän elämän, eikä mulla nyt ollut muutakaan tekemistä..
ps. One Directionia kuunnellessa syntyy parhaat tarinat, kuten edellisestä pätkästä voit huomata ;)

Olin eilen vienyt Rokin Lapinruskaan ylläpitoon ja nyt olen taas matkalla samaiselle tallille tapaamaan rakasta hevostani. Mikael oli suostunut lähtemään jopa mukaani tuhlaamaan vapaapäiväänsä, joten tylsää meillä ei tulisi olemaan. Keskustelimme autossa hieman, mitä tuleman pitää tänään.
'Sinähän voisit hypätä esteitä tänään?' Mikael ehdotti.
'Niin, voisin kai, mutta kun meinasin tänään hypätä kotona muutamalla hevosella. Ainakin Juliet kaipaa liikuntaa ja potkun persuksille, siitä on tullut niin harvinaisen kovapäinen elukka, että ei sitä kohta uskalla astuttaa kun kaikki orit juoksee karkuun vaan tamman nähdessään..' voivottelin.
'No ei se nyt niin paha ole. Sitä paitsi kai jostain löytyy yhtä veemäinen orikin, siinähän olisi paha pahaa vastaan'
'Mutta sitten se varsakin olisi luultavasti yhtä äksy, mutta toisaalta Juliet on niin huonosta kodista, että en ihmettele yhtään jos se on hieman veemäinen'
'Niimpä. Ei sellaisille ihmisille saisi antaa hevosta edes säälistä. Onneks me saatiin ostettua Juliet meille, niin se saa viettää aikaansa muidenkin hevosten kanssa' Mikael hymyili.
'Saat muuten illalla ratsastaa Kamun, jos uskallat. Viime kerran putoamisen jälkeen en ihmettele yhtään, jos et uskalla mennä sen selkään' hekotin Mikaelille ja muistelin viime kertaa, kun mieheni tosiaan ratsasti ponillamme. Ne olivat ensimmäiset ja toivottavasti viimeiset pukit mitä minä tulen sen ponin tekeminä näkemään. Mutta oli Mikaelin naamakin hieman venähtäneen näköinen, kun muutamassa hetkessä hän löysi itsensä maasta.
'No varmasti menen ! Mähän en sille ponille anna periksi. Se joko laukkaa nätisti tai sit se itkee ja laukkaa !' Mikael julisti.
'Tuota, rakas... Hevoset ja ponit.. Ne ei tuota.. Itke' sanoin ja pidättelin nauruani.
'No.. Ihan sama. Joka tapauksessa en anna periksi sille elukalle..' Mikael vastasi miehekkään urheasti, vaikka huomasin hänen naamansa muuttuneen punaiseksi. Nauroin Mikaelille ja tämän naama oli pian aivan punainen.
'No sori, en mä tahallani sulle naura, mutta itkevä poni kuullostaa niin hauskalta'
'Niin, niin varmasti..' Huomasin Mikaelin olevan pahoillaan nauramisestani. Hän ajoi tallin pihaan ja pysäytti auton. Aloin hamuta laukkuani takapenkiltä ja irroitin turvavyötä samalla. Huomasin, ettei Mikael tehnyt samoin. Hän vain istui paikallaan ja tuijotti eteensä.
'Noh, etkös sinä tule?' kysyin.
'En taida. Menen takaisin kotiin ja tulen hakemaan sinut muutaman tunnin päästä' Mikael sanoin vaisusti
'Mikä on? Äsken olit vielä tulossa ja kotona olit innoissasi lähdössä mukaani Rokia katsomaan'
'Äh, ei mikään' Mikael tiuskaisi. Ihmettelin suuresti miehen käytösä, mutta hetken päästä ymmärsin mistä kenkä puristi. Nousin autosta ja kiersin kuskin puolelle. Avasin oven ja pyysin Mikaelia nousemaan ylös autosta ja tulemaan mukaani. Ei elettäkään, että hän olisi noussut ylös.
'Anteeksi. Ei mun ollu tarkotus nauraa sulle äsken..' sanoin hieman vaivaantuneena ja Mikael katsoi minua silmiin. Olen muutaman vuoden aikana oppinut tuntemaan mieheni niin hyvin, että tiedän hänen olevan yllättävän herkkä. Ja hän tietää kuinka vaikea minun on pyytää anteeksi keneltäkään. Mikael nousi autosta ja halasi minua.
'Saat anteeksi. Onhan se vähän huvittavaa kuvitella itkevä poni' hän sanoi naurahtaen.
'Eli sinä siis tulet kanssani tallille?' kysyin varovasti.
'Tietenkin tulen' kuului vastaus. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut mennä yksinään ratsastamaan. Mikael antoi minulle suukon ja olin kovin tyytyväinen tilanteeseen.

Kävelimme tallin käytävällä, kun vastaamme tuli nuori mies henkilö joka tervehti meitä ystävällisesti, kuten Sintti oli eilen meitä tervehtinyt.
'Hei ! Sinä lienet Johanna, tuon Ricon omistaja?'
'Kyllä, olen Johanna, mutta se hevonen on kyllä Roki' sanoin virnistäen.
'Aivan ! Mietinkin jo että jompikumpi nimi meni väärin. Minä olen Christian, hauska tavata. Ja sinä olet ..?' hän kätteli minua ja siirtyi Mikaeliin osoittaen kysymyksen hänelle.
'Olen Mikael, Johannan kihlattu' vastasi Mikael kovin närkästyneenä, tökkäsin häntä kylkeen ja loin katseen joka suurinpiirtein tarkoitti 'nyt olet kunnolla, etkä ala kukkoilemaan' ja katse tehosi, sillä Mikael vaihtoi mulkoilevan ilmeensä välittömästi neutraaliin. Hän lähti hakemaan Rokia tarhasta ja minä jäin keskustelemaan vielä hetkeksi Christianin kanssa tallista ja maastoista, joita hän kehui maasta taivaaseen, niinkuin hyvä työtekijä tekee. Hän lupautui jopa joskus lähtemään seurakseni maastoon, jos vain kaipasin opasta. Kiitin tarjouksesta ja sanoin tarttuvani siihen ehkä myöhemmin. Lähdin siivoamaan Rokin karsinan siihen kuntoon, että voisin huoletta jättää hevoseni talliin kunhan tulisimme lenkiltä ja saisimme muut askareet pois alta, koska tänään olisi hieman varusteiden putsausta tiedossa myöhemmin.
Kun Mikael viimeinkin tuli talliin, ei hevosta näkynyt missään. Katsoin häneen kovin kysyvästi ja ihmettelin, että minne hevonen oikein jäi.
'Se ei suostunut millään tulemaan luokseni' kuului vastaus.
'No miten se muka on mahdollista' kummastelin ja lähdin harppomaan ulos Mikael perässäni. Hän selitti matkalla, että hevonen ei edes kääntänyt katsettaan vaikka kuinka sille oli huudellut.
'Senkin sherlock.. Tuo on väärä hevonen. Roki on tuolla' sanoin ja osoitin aivan toiseen suuntaan.
'Ihmekkös, kun tuo oli niin pienennäköinen..'
'Ehkä meidän pitää harkita vakavasti sinulle niitä silmälaseja' sanoin.
'Niin, ehkä. Mutta haluan piilolinssit. Silmälasit päässä on vaikea ratsastaa, olettaisin näin'
'Jep. Sen takia minäkin käytän piilolinssejä' sanoin ja sain osakseni taas todella kummastuneen katseen.
'Siis onko sulla muka silmälasit?'
'No onhan mulla. Etkä sinä edes tienny.. Ehkä me ei vieläkään tunneta toisiamme kunnolla, tai sinä et pahemmin vilkuile vessan kaappeja'
'En kyllä ole pahemmin sinne vilkuillut, mutta sielläkö sinä niitä lasejasi säilytät?'
'Niin, siellä' vastasin ja nappasin Rokin kiinni riimunnaruun. Poika käveli kiltisti perässämme, eikä kiirehtinyt minnekkään. Välillä meinasin kaatua naamalleni, kun Roki pysähtyi napsimaan suuhunsa pudonneita heinätuppoja. Nykäisin hieman ja ruuna jatkoi laiskaa löntystelyä perässämme. Mikael avasi karsinan oven ja päästi meidät karsinaan, jossa kiinnitin Rokin kiinni kalteriin, ettei se ehtisi käydä heiniensä kimppuun, jotka Mikael kävi hakemassa. Laitoin Mikaelin harjaamaan Rokia ja lähdin itse hakemaan autosta vikellysvyötä, ettei ihan tarvitsisi lähteä ratsastamaan loimen kanssa ja vyön kanssa se on helpompaa, kuin pelkän loimen. Pyysin Mikaelia virittelemään jalustimet vikellysvyöhön kiinni, niin uskaltaisin hypätä esteitäkin, jos sellaisia jaksaisin kasata. Puhdistin Rokin kaviot ja laitoin sille suitset päähän, kuolaimen kanssa taisteltiin taas oma aikansa, mutta lopulta sain taistelun päätökseen ja yhden kappaleen nyreitä hevosia, kun Roki alkoi mököttää. Annoin sille kuitenkin sokeripalan ja johan loppui mökötys. Laitoin vielä vikellysvyön paikalleen ja Mikael iski kypärän päähäni ja irroitti hevosen, kun minä heilautin itseni Rokin selkään.
Menimme kentälle, jossa Mikael kasasi muutaman esteen minulle ja Rokille hypättäväksi. Kiersin sillä välin kenttää ja lämmittelin poikaa hyvin. Hevoseni tuntui aivan mahtavalta allani, varsinkin kun pystyin oikeasti tuntemaan sen liikkeet kun satulaa ei ollut välissä. Nostin ravin kautta laukan ja lähestyin ensimmäistä ristikkoa keskellä kenttää, sen jälkeen tulisi toinen hieman korkeampi ristikko ja kolmantena oli normaali pystyeste. Ensimmäinen ja toinen este meni, kuin leikkiä vaan ja sain pidettyä tasapainoni aika hyvin, vaikka viime kerrasta olikin aikaa. Kolmas este ei mennyt todellakaan niinkuin piti; Roki jarrutti juuri esteelle ja minähän tietenkin menetin tasapainoni. Ruuna hyppäsi jonkilaisen pompun, mutta minä löysin itseni maasta. Päätä jomotti, selkää särki ja käsi tuntui siltä, kuin se voisi olla vaikka poikki. Sen verran kovaa ja korkealta tulin alas suoraan käden päälle, ettei ne kivut olleet mitenkään yllättäviä. Huusin ja kirosin sen minkä kerkesin ja sain ääntä suustani, koska kaiken lisäksi ilmathan siinä lähti pihalle. Mikael juoksi viereeni todella hätääntyneen näköisenä hokien samalla
'Olethan sä kunnossa, sattuuko?' Vaikka sen olisi pitänyt olla ilmiselvää huutoni perusteella. Hän soitti ambulanssin ja odotti vieressäni, kunnes Christian tuli juosten viereemme ja kysyi:
'Mitä täällä on tapahtunut?'
'Johanna putosi aika pahasti Rokin selästä, ambulanssi on tulossa, mutta jos viitsisit, niin menisitkö vastaan että ne osaa oikeaan osoitteeseen?' Mikael vastasi
'Oi voi.. No minä menen, mutta kuka ottaa hevosen kiinni?' Christian kysyi.
'Minä käyn sen heti, kunhan ambulanssi saapuu' Mikael vastasi. Hän piti minua kädestä kiinni koko ajan ja kun raotin silmiäni sen verran että näin jotain, huomasin hänen silmäkulmassaan kyyneleitä. Nostin tervettä kättäni pyyhkiäkseni kyyneleet pois, mutta samassa sekunnissa kehoni läpi kulkivat järkyttävän tuntuiset kipuaallot, jotka lamaannuttivat minut täysin.
'Älä itke... Olen minä pahemmastakin.... selvinnyt ja silloin.... minua sattui paljon.... enemmän' kähisin.
'Mutta, entä jos menetän sinut lopullisesti?' Mikael kysyi.
'En minä... Niin.. helpolla ole lähdössä..' sanoin ja hymyilin. Kuulin ambulanssin ulvovat sireenit ja painoin silmäni kiinni toivoen vain parasta.

Heräsin ensimmäisen kerran sairaalassa ja minussa oli kiinni vaikka ja minkä näköisiä lappuja mittaamassa kaikkia arvoja mitä ihmisestä vain voi mitata.
'Missä Mikael on?' kysyin ensimmäisenä ja katsoin vasemmalle puolelle, jossa näin vain jonkun vieraan miehen valkoisessa lääkärin takissaan.
'Tuossa vieressäsi nukkuu, sai rauhan vasta kun kymmenen kertaa selitin hänelle että olet ihan kunnossa kättäsi lukuunottamatta. Kätesi on venähtänyt pahasti. Muutama kilo enemmän sen päälle olisi voinu katkoa kätesi niin pahasti, että et olisi hetkeen ratsastanut ollenkaan. Jalkasi voivat tuntua kipeiltä, kunhan tunto palaa lopullisesti. Sinulle on laitettu puudute, että sait nukuttua nyt' lääkäri selitti ja olin kättäni koskevista uutisista ihan pyörryksissä.
'Okei. Eli miten tämä sitten vaikuttaa minuun?'
'Et voi ratsastaa noin kolmeen viikkoon tai reiluun kuukauteen tuon selkäsi takia. Mitään pysyvää siinä ei ole, vaan tulet toipumaan ennallesi, koska suurin isku kohdistui käteesi'
----JATKUU----

Vastaus:

Tarinaa vaan pukkaa! Ihanaaaa, kun olet ahkera yksityisen omistaja :) Aika jännittävä tarina, jään innolla odottamaan jatk-osaa! Rahat saat tarinan loputtua (:

- Sintti

Nimi: Johanna
Kotisivut: http://pahkinasydan.suntuubi.com

10.01.2013 19:58
Kirjoitan nyt tarinan, vaikka Rokia ei olekaan vielä 'listoilla' mutta olkoot tämä nyt tämmöinen tuomis tarina :)

Kiskoin jo eteisessä toppahousuja jalkaani, kun kuulin yläkerrasta julmettua kolinaa. Kävelin yläkertaan niin nopeasti, kuin paksujen toppahousujen takia vain suinkin pystyin. Huomasin heti vasemmalla pesuhuoneessa olevan pyykkikorin kaatuneen ja katon rajassa roikkuneiden loimien makaavan lattialla. Ihmettelin suuresti, mikä oli tuonkin taas kaatanut ja limet pudottanut, mutta syyllinen löytyi yllättävän läheltä.
'Et taaskaan muistanut laittaa valoja päälle?' kysyin.
'No muistinpas.. Ne vaan ei syttyny niin nopeesti, kuin oletin..' kuului vastaus loimien alta. Pian pörröinen pää pilkisti kasan pohjalta, kun kihlattuni kömpi ylös. Mikael oli onnistunut pudottamaan loimet lattialle ja kaatamaan pyykkikorin, mutta toisaalta se oli vain hyvä, koska nyt muistaisin varmasti ottaa nuo jo hieman ränsistyneet loimet mukaani, kun Roki lähtee uuteen kotiin sijoitukseen.
'Pitää varmaan ostaa piakkoin uudet loimet. Muuten Roki saa viettää aikaansa tallissa, ellei nämä pakkaset ala lauhtua' totesin itsekseni.
'Niin mikäs niistä kauramopoista sinne Pakkaslappiin oli menossa?' Mikael kysyi hampaiden harjaamisen lomasta.
'Roki ja se on muuten Lapinruska, senkin pöllö'
'Aaa, ookei. Että ihan Lapinruska. Voisin vääntää tuostakin vitsin, mutta nyt en jaksa. Pitääkös minun lähteä kuskiksi vai saatko hevosesi itse perille asti ehjänä?'
'Itseasiassa saat lähteä mukaan, en saa kaikkia tavaroita itse sisälle asti' sanoin ja Mikaelin naama venähti.
'Aasinako sinä minua pidät? En varmasti lähde kantamaan mitään tavaroita'
'Sehän nähdään. Minä vien autosi jokatapauksessa' nappasin avaimet naulakosta ja juoksin alas Mikael perässäni.
'Heeei ! Et muuten varmasti vie minun autoa! Voin lähteä kuskiksi, mutta mitään en kanna'. Hymyilin ja annoin suukon tuolle niin hölmön näköiselle miehen retaleelle. Otin takkini naulakosta ja lähdin laittamaan auton lämmittimeen ja hevosen valmiiksi lähtöä varten.

Astelin talliin ja totesin kaiken olevan samallalailla, kuin illalla. Tervehdin Julietia, joka ei pahemmin välittänyt tervehdyksestäni. Sen sijaan kuulin Kamun olevan jo tulossa ovestaan läpi. Vilkaisin pienen ratsuponin karsinaan ja huomasin kuinka se tökki turvallaan ovea ja siten pyysi päästä jo ulos. Hain hevosten ruuat ja ajoin ne hevosilleni kuten joka aamu. Ainoastaan Roki sai pärjätä nyt vähemmällä ruualla ja laitumellakaan ei saisi olla nyt aamulla kuin pari tuntia ennen lähtöä. Oli jokseenkin outoa, että oma rakas pieni Roki lähtee toiselle tallille. Mutta toisaalta on kiva katsoa miten poika pärjää hieman vieraammassa ympäristössä ja erilaisten hevosten kanssa. Talutin Kamua sen pyynnöistä ja kolisteluista huolimatta viimeinsenä ulos ja poika suorastaan tanssahteli narun toisessa päässä. Jouduin toppuuttelemaan innokasta ponia jatkuvasti ja kun laskin sen viimeinkin laitumelle, se hyökkäsi välittömästi kiusaamaan Rokia, joka tosin antoi samalla mitalla takaisin ja jahtasi pientä Kamu raukkaa takaa. Siinä hevosten juostessa ympäriinsä aloin jo miettimään, veisinkö sittenkään Rokia Lapinruskaan, mutta melkein löin itseäni etten jatkaisi ajatteluani pidemmälle.
Lähdin takaisin talliin etsimään Rokille omaa koria johon voisin kerätä sille kuuluvat tavarat, joita en tarvitsisi Pähkinä sydämessä sen kummemmin. Sitten muistin pyykkikorin, joka oli pesuhuoneessa aamulla ja loimetkin saisin samalla haettua mukaan. Otin siis suunnan takaisin sisälle, harpoin vauhdilla pois kylmästä talvipakkasesta.

Ovella törmäsin suorastaan palaneen käryn ja kahvin sekoitelmaan ja se haju oli jotain kamalaa. Menin keittiöön ja huomasin ensimmäisenä Mikaelin joka löyhytteli palovaroitinta sanomalehdellä, ettei se alkaisi huutamaan. Otin palaneet leivät pois leivänpaahtimesta ja kärähtäneen kananmunan pois liedeltä.
' Ota vaan se palovaroitin pois katosta, ei sillä tee muutenkaan mitään, ainakaan nyt' totesin ja autoin Mikaelia ottamaan varoittimen pois katosta. Irroitin vielä paristot ja otin sitten kupin kahvia. Siinä sovimme Mikaelin kanssa milloin lähdemme ja mitä pitää muistaa ottaa mukaan.
'Ainakin loimet, päitset, suitset ja satula. Niin ja harjapakki !' luettelin.
'Mutta eilenhän sinä sanoit, ettei sulla oo satulaa Rokille antaa mukaan?' Mikael kysyi.
'Aivan. Noh, sitten sinä ratsastat loimen päällä, että varaudu'
'Juu, tietenkin...... Heei?! Siis MINÄ?' Mikaelin kahvikuppi kaatui samalla sekunnilla suoraan lehden päälle.
'Joo, sinä ja saat käydä mulle uuden lehden, eihän tuota lue kukaan. Siis sinun lisäksesi' sanoin ja lähdin samalla hakemaan niitä loimia ja koria Rokin tavaroille. Lappoilin kaksi loimea koriin ja kolme loimea vein talliin samalla reissulla, kun hain sieltä suitset, toiset päitset ja harjapakin. Riimunnaru lähtisi mukaan kuitenkin, kun poika pitää sitoa kiinni traileriin.

Pakkasin viimeiset tavarat farmarimersumme konttiin ja katsoin, kun Mikael kiskoi traileria pois hangesta. Hän puhdisteli renkaiden ja lokasuojien välistä ja hakkasi jäitä pois takaluukusta, että Roki saataisiin jostain sisälle traikkuun. Siirryin kiltisti pois tieltä ja seurasin mielenkiinnolla Mikaelin aherrusta trailerin kanssa. Sain kunnon naurut, kun rakkaani yritti saada traileria kiinni auton perään ja mikään ei tuntunut onnistuvat. Lopulta otettiin käyttöön traktori jolla jäätynyt traikku saatiinkin pois hangesta. Koska kyseessä olisi kapea, yhden hevosen matkustusväline, olisi matkasta tulossa helppo ja Roki pysyisi jopa aloillaan. Jos samassa autossa on toinenkin hevonen, niin poikaa ei varmasti saa pysymään aloillaan. Nyt vein vain heinähäkin traikun etuosaan ja tukin edessä olevan reiän, josta kesällä tulee hevosille ilmastointi, mutta Suomen talvessa on se mielenkiintoinen puoli, että täällä on oikeasti kylmä eikä ilmastoinnilla tee paljon mitään tähän aikaan.
Hain Rokin laitumelta vielä talliin, jossa otin siltä pois paksun loimen ja vaihdoin sen siniseen fleeceloimeen, jonka olen joskus itse tehnyt koulussa ja sattumalta se sopii täydellisesti pojalle. Lähdin taluttamaan sitä traileria kohti ja ennen traikkuun menemistä teetätin vielä voltin jolla otettiin hieman vauhtia ja ryminällä mentiin molemmat traikun sisälle, kun Roki hyökkäsi suoraan heinähäkin kimppuun. Solmin hevosen vain kiinni puomiin ja annoin sille suukon toivottaen samalla hyvää matkaa.

Matka Lapinruskaan kesti kauemmin kuin oletin, koska Mikael onnistui eksymään kokonaista viisi kertaa matkalla ! Lopulta itse otin ohjat ja opastin mistä ajetaan ja minne, siten pääsimme perille ehjin nahoin.
Pihassa käskin Mikaelia viemään tavarat talliin ja etsimään Sintin, joka löytyi lantalasta kottikärryjen kanssa. Hän tervehti meitä molempia oikein ystävällisesti ja toivotteli Rokin tervetulleeksi. Roki hörähti tyytyväisenä, kun pienikokoinen Sintti tuli sitä rapsuttelemaan. Ihmettelin suuresti, kuinka minun tuntemani pahis- Roki oli kokonaan poissa ja tilalla oli ystävällinen ja kiltti Rokipoika. Sintti jätti kottikärryt tallin viereen ja auttoin viemään pojan tavaroita talliin sillä välin kun otimme Rokia pois trailerista Mikaelin kanssa. Mikael jarrutteli poikaa ja minä yritin pidellä kiinni riimunnarusta sen minkä vain jaksoin. Roki aloitti välittömästi kamalan metelöinnin ja oli selvästi hermostunut uusien hevosien keskellä. Se tanssi narun päässä aivan, kuin Kamu teki aamulla.
'Sooo, muru. Rauhassa nyt. Ei täällä ole mitään mitä pelkäisit kotona' rauhoittelin hevostani.
'Se on aika.. Iso' totesi Sintti, kun hevonen tuotiin talliin.
'No onhan sillä kokoa, mutta se on mulle juuri sopiva. Niin ja Mikaelille' hymyilin.
'Aivan, tämä on siis kihlattusi vai kuinka? Ja hänkin ratsastaa?'
'Joo, pakotin sen muutama vuosi sitten ratsaille ja rattaille, eikä se oo sen jälkeen paljon vastaan laittanut, vaikka talliinkin olen töihin pyytänyt. Normaalisti tallitöihin menisi päivä, mutta Mikaelin kanssa keretään vielä ratsastaa ja ajaa muutama hevonen päivässä' selitin Sintille, jonka leuka riippui jo melkein lattiassa.
' Että töitä tekevä HEVOSmies. Jo on aikoihin eletty. Ei siis sillä, onhan hevosmiehiäkin olemassa, mutta että noin nuoria' Sintti kummasteli.
' No tuossa olet kyllä aika oikeassa, vaan onpahan kaveri tallitöissäkin' sanoin ja pyöräytin Rokin sille tarkoitettuun karsinaan. Jatkoin vielä ' Me käydään vielä vähän muokkaamassa tuolla hankea tämän kanssa, että Mikael saa vielä kerran ratsastaa tällä' Sintti nyökkäsi.

Kun kaikki pakolliset paperityöt oli hoidettu alta, laitoin suitset Rokin päähän ja puhdistin hieman kavioita. Mikael laittoi kypärän päähän ja minä punttasin hänet pojan selkään. Kävelin edeltä pellon laidalle ja avasin portin, josta pojat menivät sisälle. Muutaman ravi ja laukka pyörittelyn jälkeen Mikael tuli hakemaan minut mukaan ratsastamaan. ( tässä vaiheessa huomautettakoon, että ravitaustastani johtuen käytän aina kypärää tälläisissa tilanteissa ) Nousin kultani avustuksella hevosen selkään ja pidin lujasti kiinni Mikaelin ohjastaessa Rokia kuin vanha tekijä. Roki tuntui selvästi nauttivan laukkaamisesta, vaikka meitä olikin kaksi aikuista ihmistä sen selässä. Onneksi poika on sen verran isokokoinen, että se kantaa meidän kevyesti. Mikael jättäytyi vielä pois ja minä tein loppuverkat, kun Rokia pitää hieman venytellä lopuksi. Mikael jo hyppi hangessa, joten päätin lopettaa heti kun poika lopetti huohottamisen ja päästää miehen kärsimyksistään. Mikael avasi portin ja minä pudottauduin alas selästä kiittäen ratsuamme hyvästä lenkistä. Tallissa otimme loimen pois ja putsasimme hikisen hevosen jättäen sen karsinaan odottamaan seuraavaa kertaa. Annoin vielä Rokille suukon ennen lähtöä ja sujautin pari sokeripalaa sen ruokakuppiin.

Vastaus:

Tarinalla oli pituutta mukavasti! Ja ihana oli, romantiikkaakin löytyi, joka mielestäni oli hyvä, koska tarinoissa täytyy olla edes rahtunen romantiikka jotta se olisi minun makuuni (: Ei sillä, on jojollakin hyviä tarinoita, ihania, vaikka niistä hieman romantiikka puuttuukin (en ole tainnut koskaan mainita täällä että pidän romantiikasta??)
Mutttaa! Kuten jo sanoin, tarina oli pitkä, romanttinen ja mukavasti kerroit myös omasta tallistasi (: Hah hah, tuo oli hauska kohta : 'No muistinpas.. Ne vaan ei syttyny niin nopeesti, kuin oletin..' kuului vastaus loimien alta. Pian pörröinen pää pilkisti kasan pohjalta, kun kihlattuni kömpi ylös.
Tarina sai hymyn huulilleni (:
Saat tästä mukavasta tarinasta 40v€:tä :)

- Sintti (tulipaha vastaus...)

Nimi: jojo

09.01.2013 16:49
Aah, loistava päivä tulossa! Pyöräilin pirkin lumista tietä kohti Lapinruskaa. Oli vähän liukasta, mutta se ei juuri haitannut. Suunnittelin että ratsastaisin tänään ensimmäisen kerran Onnilla. Pysähdyin tien reunaan ottamaan pois jonkun kutittavan heinän pätkän sukastani. Se oli tietty tullut tallilta, mistäs muualtakaan.
Pian edessä näkyi jo tallirakennus. Poljin loppuspurtin ja tallin edessä heitin hengästyneenä pyörän vasten tallin seinää. Kävelin ripeästi sisälle ja suoraan Onnin luokse. Se ei kuitenkaan ollut karsinassa joten menin takaisin ulos etsimään sitä tarhasta. Näin Sintin viemässä Onnia juuri tarhaan tai tarhasta pois. -Moikka Sintti! huikkasin jo kaukaa ja vikutin hymyilevälle toppavaatepakkaukselle. -Ai moikka jojo! hän huusi takaisin. Onnikin huomasi minut ja hörähti hiljaa. Kiristin tahtia ja pian olin heidän luonaan. -Onks sulla kylmä, kysyin Sintiltä joka tosiaan oli aika lämpimästi puettu. -No ei nyt kun olen laittanut paljon lämmintä päälle, hänvastasi. Onni hamuili taskuani ja laskin käteni sen kaulalle.
Jatkuu... Sori lyhyys, ei oikein kirjoitus onnistu...

Vastaus:

Joo, tosiaankin oli lyhyt, mutta mukava tarina, niin kuin sinun tarinasi aina ovat! (:
Toppavaatepakkaukselle, hyvä sana! ^^
Saat tarinasta 10v€

- Sintti

Nimi: jojo

02.01.2013 13:57
jatkuu...
Sen alahuuli lerppui ja se piti silmiään kiinni. -Voi sinua höpsöä. Olet suloinen, sanoin sille. Harjailin vielä hetken ajatuksssani pehmeällä harjalla, sitten otin pakista kaviokoukun ja putsasin Onnin kaviot. Niisä oli puruja ja lantaa. Lopuksi harjasin vielä Onnin harjan silkkisen pehmeäksi. Siinä harjaillessani pohdin että voisin ratsastaa Onnilla tänään. En tosin ottanut ratsastuskamppeita mukaan. -Pahus, ensikerralla sitten, puhelin itsekseni ja yritin hellävaroen mutta päättäväisesti setviä takkua Onnin harjassa. Se olikin jo herännyt ja tutkaili innokkaasti olisiko taskussani nameja... :-)
Kun Toive oli harjattu hain sen loimen tallista ja laitoin sen Onnin päälle. Asettelin sen paremmin ja laitoin kaikki soljet, klipsut ja muut vyöt kiinni. -On se kumma miten te aina saatte loimet vinksalleen, vaikka niissä on aina näin paljon kaiken maailma nipsuklipsuttimia, naureskelin ja taputin Onnia. Vein sen hetkeksi tarhaan purkamaan energiaa ja sen häslätessä siellä päätin putsata sen karsinan.
Siispä ensin hain talikon ja kottarit. Vein ne Onnin karsinan eteen ja aloitin talikon kanssa karsinan perältä. Vein aina talikollisen talikolliselta kottareihin ja pikku hiljaa karsina oli siistimpi. Kävin tyhjentämässä kottarit ja totesin että minun oli otettava vielä toinen lasti. Viimein pienetkin kikkareet olivat jotenkin keploteltu kottareihin, sekin kesti jonkun aikaa, ja vein toisenkin lastin lantalaan. Matkalla otin vielä puhtaat kuivikkeet matkaani ja vein ne karsinaan. Potkin ne ympäri karsinaa ja katselin tyytyväisenä työni tulosta. Kyllä nyt Onnin kelpaa.
Karsinan siivouksen jälkeen päätin etsiä jostakin satulasaippuaa ja putsasta Onnin satulan. Suitset voisin sutaista jollain pyyhkellä ja valjaarasvalla jos löytäisin. Päätin katsoa satulahuoneesta mutta en löytänyt sieltä. En keksinyt muuta paikkaa joten menin sisälle kysymään Sintiltä missä satulasaippuaa ja valjasrasvaa olisi. Hän antoi minulle putelin mukaani, sanoi että oli vienyt sen pois tallista kun joku oli päättänyt pestä satulan ja suitset, mutta suitset oli lopulta olleet ihan väärin koottu ja satula ihan litimärkä. Kiitin ja kipitin takaisin talliin.
Otin ämpärin ja lorotin pesuboksissa siihen lämmintä vettä. Löysin myös pienen sinisen sienen ja pyyhkeen ja ne saivat kunnian olla minun pesuälineinäni. Hain satulan telineeseen ja irrotin siitä huovan. Otin jalustinremmit auki ja aloitin niistä. Kastoin sienen veteen ja hieroin siihen hiukan saippuaa. Hinkkasin remmit molemmilta puolilta puhtaaksi ja sitten kuivasin ne pyyhkeellä. Kastelin sienen ja puristin siitä ylimääräiset vedet pois. Lisäsin taas hiukan saippuaa ja jatkoin satulan putsausta. Satula ei juuri likainen kyllä ollut, mutta pysyipähän kunnossa kun sitä pesi oikein kunnolla. Pidin huolta etten pessyt siitä kohtaa missä istutaan. 20 minuutin päästä satula kiilsi puhtaana!
Olin unohtanut kysyä valjasrasvaa Sintiltä, joten en sitten tehnyt suitsille mitään. Heitin likaisen veden pois ja putsasin sienen. Vein satulan paikalleen kuivumaan. -Onkohan Onni saanut jo loimen vinksalleen, mietin ja kurkkasin ikkunasta tarhoihoin. Onni nuuski viereistä kaveriaan eikä oikein tykännyt vissiinkään, koska alkoi luimimaan ja lähti pois. -No, Onni on reilu tyyppi, jos se ei pidä jostain se lähtee pois eikä haasta riitaa, ajattelin mielessäni. Loimi sillä kyllä oli ihan hyvin päällä. Huomasin kellon olevan jo paljon ja soitin äidille että tulisi hakemaan minua kotiin. Odotellessani kyytiä menin vielä sanomaa heippa Sintille, Onnille ja tietty muille hepoille! Loppu

Käytetäänkö tallilla muuten mitä kuiviketta? Olen vissiin joskus kysynyt, mutten enää muista...

Vastaus:

Hih, kiva tarina! (:
Löysin muutamia kirjoitusvirheitä, jotka ei kuitenkaan haitannut lukemista yhtään. Tarinaan oli hyvä somaistua ja tunsin että itse katsoisin sivusta, mitä puuhailet Onnin kanssa, joka on varmasti kiintynyt sinuun! (: Pituuttakin oli hyvin ja kappalejaot kunnossa. Kuta kuinkin mahtava tarina! (: Saat tarinastasi 30v€ (:

- Sintti

Nimi: Hilla

29.12.2012 10:26
Tämä tarina on siis siskoni, Hennan(14v.) liikutustarina Willan kanssa, paitsi alussa minun, Hillan. :)

Kävelin uupuneena tallille, kävisin vain heittämässä Willalle loimet lumipyryn takia. Hain kaapistani musta-pinkin fleeceloimen ja samanvärisen sadeloimen. kÄvelin lumisen pihan poikki lumisateen saattelemana. Hiuksiini tarttui hiutaleita. Pidin lumesta, toisin kuin kyntöjyräni. Menin Willan luokse. Laitoin fleecen sen päälle, kiinnitin remmit ja asettelin kaulapalan paremmin sekä kiinnitin remmit. Heitin sadeloimen fleecen päälle ja laitoin ensimmäisenä kaulapalan remmit kiinni, sen jälkeen rintaremmit. Sitten maharemmit ja lopuksi remmit takaa. Taputin Willaa kaulalle, kun se oli ollut kiltisti. Pujahdin lankojen ali. Juoksin kaapilleni, etsin Willan liikutuskirjan ja aukaisin sen sivulta, mihin oli viimeisenä kirjoitettu:
" 23.12.-12. Klo.12.00.
Hain Willan sisälle tarhastaan, se oli saanut toppaloimensa kaulapalan jotenkin hienosti aitojen ulkopuolelle. Heitin Willan karsinaan ja laitoin kaulapalan takaisin. Vein loimen kuivaamaan. Laitoin Willan käytävälle kiinni siksi aikaa kun siivosin karsinan. Se hieman irvisteli, mutta komensin sitä niin se rauhoittu. Harjasin sen siinä käytävällä ja putsasin kaviotkin samalla. Sillä muuten oli vaan yksi kenkä kiinni, ja kun kokeilin, että onko se kunnolla kiinni, niin se irtosi. Onneksi tallin omistaja tuli ja sanoi, ettei se haittaa paljoa, ja tilaa kengittäjän, ja käski katsoa tarhan että ne kengät pitäisi löytää. Löysin yhden, ja sen mikä irtos kun kokeilin. Molemmat sun kaapissa.. Joo muuten kaikki meni hyvin, paitsi että se näykki satulaa laittaessa.

Kun päästin maneesiin(ei viititty mennä maaston kun ei kenkiä ollu) niin ajattelin sitten vähän hyppiä. Nelli laitto esteet, jotain 80cm, ja otti kuvia(voin lähettää pari sullekkin).

Alkulämppärit meni ihan hyvin, vähän viskoi päätä, mutta ajateltiin että rauhoittuis. Ei rauhottunu. Kun päästin asiaan niin se pysähteli aina esteillä, meillä 3 estettä. Mutta varmaan kun ei tuntenut mua.. Muutama hyvä kuva tuli sitten lopuksi, kun suostui hyppäämään. Loppukäynnit se meni sillain kivasti, tosin pari pukkia tuli ja lensin sitten alas jaloilleni.

Purin sen sitten, harjasin, laitoin loimen ja vein pihalle.
Mutta voin tulla uudestaan Lendaa liikuttamaan. :)

-Henna (:"

Hilla taas:
Huh, varmaan ollut kunnolla töitä, ajattelin itsekseni, kun kävelin Willan luo etsimään kenkiä. Löysin ne nopeasti ja heitin kolatulle reitille. Kävelin Willan luo, joka kyyhötti tarhan reunassa. Taputin sitä ja sanoin: - Vai oot sinä pelleilly eilen. Se laski päänsä syliini ja annoin pienen pusun sen otsalle. Rapsutin sitä päästä, riimun alta. Katsoin kelloa ja totesin, että jouduin lähtemään. Otin kengät reitiltä vielä mukaani kun lähdin.

Vastaus:

Kiva tarina . Ja tosiaankin, jos sinulla on Willan tiedot vielä tallella, niin lisään hevosen heti tänne. Saat tarinastasi 20v€ (:

- Sintti

Nimi: jojo
Kotisivut: http://kuutamoyo.suntuubi.com/

15.12.2012 12:56
jatkuu...

Harjailin Onnia täydessä hiljaisuudessa. Mielessäni ajattelin mitenn tallille saataisiin enemmän kävijöitä. Ensiksi ajattelin jotain isoa mainoskampanjaa. Mainostaisimme joka tallillla. Se voisi toimia. Sitten ajattelin jotain tapahtumia. Kisat pidettäisiin pian ja niissä olikin jo osallistujia. Osallistuisn ehkä itsekin, mutten varmaan Onnilla. Enhän ollut edes ratsastanut sillä! En tosin tiennyt, millä menisin, mutta kyllä minä jotain varmaan keksisin. Muistelin vaellusta joka oli pidetty joskus. Sellaisetkin olivat kivoja ja kasvattivat mainetta. Sitten hoksasin miten eräässä Sunkissassa oli pidetty kilpailu kuka keksisi parhaimman mainoksen. Sitten voittajan mainoksella saisivat kaikki mainostaa. Tajusin että ei ollut hoitajia joiden väliltä valita paras mainos. -Kyllä tämä on vaikeaa, puhelin Onnille. Otin pehmeämmän harjan ja jatkoin. Onni oli melkein nukahtanut.
jatkuu... Sori kun tuli näin lyhyt, mutta kun kirjoitan minun on päästävä sellaiseen flow-tilaan ja se kestikin aluksi hyvin mutta sitten jotenkin heräsin ajatuksistani...

Vastaus:

Ihan kiva tarina (: Vaikkakin lyhyt. Mutta Hyvä idea, kun yritit keksiä mainostusta tälle tallille.. tosiaankin hoitajapula on kauhea! Mutta ei se haittaa vaikka välillä teetkin vähän lyhyempiäkin tarinoita, vaihtelu virkistää (: Saat rahat kunhan tarina jatkuu

- Sintti

Nimi: jojo

06.12.2012 12:10
Äiti oli luvannut viedä minut tallille. Se oli hyvä, ei tarvinnut polkea -15 asteen pakkasessa. Ei se nyt paha pakkanen ollut, mutta kivempi tulla autolla. :-) Äiti kääntyi tiehaarasta soratielle joka johti tallipihaan. Tie oli aurattu ja siitä pääsi hyvin pihaan. Katselin lehdettömiä puita jotka viimeksi käydessäni olivat olleet ihanissa ruskan väreissä. Nyt niiden oksilla oli kaunis lumikerros ja auringonvalo sai puut kimaltelemaan. Äiti pysäytti auton tallipihalle ja loikkasin kyydistä. -Heippa, tule hakemaan sitten kun soitan, huikkasin äidille. En jäänyt odottamaan vastausta, vaan kipitin tohkeissani talliin.

Tallissa ei näkynyt Fleuria. Kurkin karsinoihin ja näin tuttuja kauraturpia. Kun tulin Onnin karsinalle Onni hörähti ja tuli luokseni. Se tunsi minut aivan selvästi. -Voi että! Tervehdys söpöliini! lepertelin sille ja menin sen karsinaan. Halasin sitä lujasti ja suukotin sen turpaa. Onni hamuili pipoani ja nappasi sen suuhunsa. Sitten se alkoi heiluttamaan päätään ja viskoi piponi maahan. Nauroin makeasti noukkiessani pipon maasta. -Oletpa leikkisällä päällä! Odota vähän aikaa, menen etsimään Fleurin, sanoin Onnille. Laitoin puruisen pipon päähäni ja lähdin ulos etsimään Fleuria.
Fleur oli juuri tulossa maneesista. -Ai hei jojo! Olet tullut takaisin! hän huudahti iloisena ja juoksi luokseni. -Moikka! sanoin. Halasimme toisiamme ja vaihdoimme hetken kuulumisia. Fleur kertoi että tallissa oli ollut hiljaista minun jälkeeni. Kerroin että olin liittynyt erääseen rainbow stableen hoitajaksi. Fleur ei ollut kuullut paikasta. Kerroin myös kissahoitola Sunkissasta ja sen vastoinkäymisistä. Fleur huokaisi: -Niin moni perustaa jonkun hoitolan tai tallin, ja kun niitä on niin monta ja hoitajia ei tulekkaan, paikat menevät yleensä konkurssiin. Niinhän melkein täälläkin. Nyökytin vastaukseksi. Katselin ympärilleni. Täällä oli niin kaunista. Talli oli hieno, porukka mukavaan, laadukas palvelu ja ennenkaikkea hevoset olivat mahtavia! Miksi täällä ei käynyt juuri kukaan? Sanoin sen Fleurille ja hän pudisti päätään: -En tiedä. Lähdimme yhdessä kohti tallia.
Hain harjapakin satulahuoneesta. Fleur oli mennyt sisälle tekemään paperihommia. Menin Onnin karsinaan ja laitoin sille riimun. Päätin viedä sen ulos harjattavaksi. Otin riimunnarun ja laitoin sen kiinni riimun renkaaseen. Talutin Onnin ulos karsinasta ja otin harjapakin vielä käteeni. Vein Onnin talutuspaikalle ja sidoin sen kiinni. Onni haisteli kylmää ulkoilmaa. Sen korvat kääntyilivät ja se katseli ympärilleen tarkkaavaisesti. Silitin sitä kaulasta ja kurotin ottamaan pakista kumisuan.
Jatkuu...

Vastaus:

Kiva tarina! Ihanaa päästä taas lukemaan näitä sinun tarinoitasi, jotka ovat, sopivan pituisia, hyvin kuvailtuja ja muutenkin niin ihania! Saat täydet 20v€ tästä hienosta tarinasta (: Toivottavasti jatkoa tulee pian!

- Sintti

Nimi: jojo

23.10.2012 13:35
jatkuu..

-öö, en minä vaan tiedä... vastasin. Fleur alkoi latomaan satuloita paikalleen ja puhisi samalla jotain mistä en saanut selvää. Välillä hän osoitti sormellaan mikä oli kenenkin satula ja kenen suitset missäkin oli niin minäkin sitten laitoin niitä paikalleen. Lopulta kaikki oli siistiä ja huokaisimme helpotuksesta. -Mutta mistä tämä sotku tuli, kysyin varovasti. -Jaa, ken tietää. Onkos muuten tallikoirat säheltäneet täällä, Silver ja mikäs se toinen oli? kysyin Fleurilta kun istahdimme penkille. -Star oli se toinen. En ole varma, olisivatkohan ne sotkeneet täällä? -Sitä minä vähän mietin itsekin, tokaisin ja katsoin ikkunasta ulos. Tarhat näkyivät tästä, ja katselin kuinka hepat seisoskelivät loimet päällä. Fleur oli noussut ja mennyt tutkimaan lattiaa. -Tassunjäljistä on mahdoton sanoa, koska ne ovat käyneet täällä, hän sanoi ja tiirasi lattiaa. -Jep, nyökytin ja menin auttamaan. Mutta vaikkaa kuinka tutkimme ja etsimme, emme löytäneet mitään. Ajattelin mennä katsomaan koirien kopista, jos ne olisivat vieneet "todisteet" sinne. Öh, sain iloisen vastaanoton...
Mutta kuitenkin, löysin kopista harjan, pureskellun kaviokoukun ja jonkun ratsastushanskan. Vein ne satulahuoneeseen ja koirat seurasivat perässä. Ojensin tavarat Fleurille ja hän katseli koiriaan huvittuneena. Aloin itsekin hymyillä ja lopulta aloimme molemmat nauraa hillittömästi. Koirat heiluttivat häntiään ja loikkivat riemuissaan päällemme. -Voi teitä höppäniä, sanoin niille ja Star yritti nuolla naamaani. -Hei, lopeta, nauroin. Nousin ylös ja katsashdin huoneen seinällä tikittävään kelloon. -Oi ei, olen myöhässä, huudahdin ja sanoin hätäisesti Fleurille moikka. Siivoamisessa oli mennyt hurjasti aikaa ja poljin vauhdilla kotiin. Sain läksytyksen kotiintuloajoista ja määräyksen siivota huone, mutta eiköhän siitä selvitä!

Vastaus:

Hei! Kiva tarina, vaikkakin lyhyt. Mutta kiva kun otit koiratkin mukaan tarinaan ^^ En minä ainakaan löytänyt kirjoitusvirheitä. Saat... 15v€ tästä (:

- Fleur

Nimi: Hazel

17.10.2012 20:25
Hyräilin joululauluja hyvin mielin matkalla Lapinruskaan. Päätin kävellä tallille, sillä oli talven ensimmäiset pikkupakkaset. Rakastan talvea! Joulu nyt ei vielä ollut, mutta se lähestyi kovaa vauhtia. Päälläni oli alimmaisessa kerroksessa tallit-paita, paksut legginsit ja hevosen kuvalla varustettu pitkähihainen. Toinen kerros oli vähän nuhjuinen ja muodista mennyt huppari sekä ratsastushousut. Hupparin päällä minulla oli vielä horzen talviratsastustakki. Jaloistani löytyi jodhpureiden alta mummon neulomat villasukat. Minua ei voinut ainakaan sanoa alipukeutuneeksi!
- Huh, puolet jäljellä, huokaisin ja tungin kuulokkeet korviini.
Ei, ei, ei, mutisin selaillessani kappaleita puhelimestani. Kun sopiva biisi löytyi, jatkoin vähän kovempaa tahtia. Aika kului nopeasti musiikkia kuunnellessa, ja pian kaunis tallirakennus siinsikin edessäni.
Kaikki hevoset näyttivät olevan sisällä, olihan kello jo puoli viisi. Irrotin kuulokkeet korvistani, menin sisään ja näin rakkaan Ladyni varsansa kanssa karsinassaan. Ihastelin jälleen molempia. Karsina oli peitetty viltillä, mutta kurkistelin varovasti sen raoista.
Menin satulahuoneeseen, Fleur oli siellä yksinään.
- Hei Fleur! huikkasin tallinomistajalle.
- Ai, moi vaan, sain vastauksen.
Rupesin selailemaan Ladyn tallivihkoa. Siinä luki monia tuntimerkintöjä, ja viimeisimpänä luki, että terve orivarsa oli syntynyt.
Tunteja oli ollut monenlaisia, suurinosa maastotunteja, yksi oli näin;
'Menin tänään Ladylla maastossa. Hyvin meni, ainakin omasta mielestäni. Lady vähän kuumui laukoissa, mutta sain sen pidettyä aisoissa.'
Olisi ihanaa ratsastaa Ladylla. Pitää malttaa vielä yli kuukausi... Saisinpa olla ensimmäisiä jotka sillä menevät...
- Hei muuten Hazel, Fleur keskeytti ajatteluni.
- Öh, niin?
- Haluaisitko muuten rueta hoitamaan Ladyn varsaa? Ei ole pakko, mutta jos tahdot niin...
- Kyllä, kyllä! Se olisi unelmaa! nyt minä vuorostaan keskeytin hänet.
Fleur hymyili vastaukseksi, ja poistuin huoneesta. Menin takaisin Ladyn karsinalle, ja nauroin onnellisena. Unelmani oli toteutumassa.

Loppu / anteeksi taas noin lyhyt eikä oikein tapahtunut mitään, mutta päätin ilmoitella itsestäni edes jotain :) Tuo oli vaan tuommoinen nopea käyntitarina (: Käykö että ensi tarinassa on kulunut jo kaksi kuukautta aikaa (olen tietysti käynyt tallilla sen aikana), ja olisi jouluaatto? Ja sitten voisin liikuttaa Ladya liinassa tai ratsastaa sillä kevyesti? (:

Vastaus:

Hei. Ei se mitään vaikka tarina oli lyhyt. Ja tuo käy, että on kulunut kaksi kuukautta ja on jouluaatto (:
Saat liikuttaa Ladya tai ratsastaa kevyesti (:
Mutta nyt tarinaan. Ihana tarina, tosi hellyttävä oli tuo kohta kun sait Ladyn varsan hoitohepaksesi (:
Mutta saat tarinasta hmm.. 20v€

- Fleur

Nimi: jojo

17.10.2012 16:42
Ihan mahtava tää uus grafiikka!
Jatkuu...
Onni nousi heti ylös. -Tervehdys kaveri, sanoin sille. Se tuli korvat hörössä luokseni ja töni minua käteen. -Höpsö. Laitoin riimunnarun kiinni sen riimuun ja sidoin sen kiinni. Otin pakista kumisuan ja aloin harjata. Onni nautiskeli. Siitä lähti paljon karvaa. Harjasin toiseltakin puolelta ja vaihdoin kovaan harjaan. Sitten putsasin kaviot ja harjasin Onnin harjan. Viimeistelin vielä ottamalla loputkin pölyt pois peheällä harjalla. Näin Fleurin tulevan talliin. -Moikka, sanoin. -Hui, älä säikäyttele, Fleur sanoi pelästyneenä. -Ai, sori. En tarkoittanut, vastasin. -Laitatko muuten Onnille loimen ja vitkö sen tarhaan? Fleur kysyi. -Ok, homma hoituu, sanoin ja menin etsimään Onnin loimea.
Löysin loimen ja laitoin sen Onnille. Lauleskelin jostain syystä. Kai minua vain laulatti. Laitoin ristivyön kiinni ja vein Onnin kolmanteen tarhaan joka oli vapaana. Se tallusteli aidalle tutustumaan viereisen tarhan heppaan. Ne alkoivat pian kyhnyttämään. -Voi kun söpöä! huudahdin ja kaivoin taskustani kännykän. Nappasin kolme kuvaa. Jätin kaverukset siihen ja menin takaisin talliin. Menin satulahuoneeseen. -Hui hai, mitä täällä on tapahtunut! jäin toljottamaan karmeaa näkyä. Satuloita maassa, suitset sikin sokin, harjoja lattialla... -Mitä täällä onkaan tapahtunut, minun täytyy siivota, tuumailin. Harjoissa oli nimet, joten ne osasin laittaa oikeisiin pakkeihin, mutta sormi meni suuhun kun katselin niitä kaikkia satuloita. Muutamaan satulahuopaan oli kirjailtu nimi, joten ne osasin laittaa paikalleen. Menin etsimään Fleuria. Hän olikin siivoamassa Enssin karsinaa. -Tuota, tuletko käymään satulahuoneessa, sanoin Fleurille. -Ok. Miksi?? Fleur vastasi. -No, ööh, sillä on tosi sotkuista. Astuessamme satulahuoneeseen Fleur parkaisi:-Mitäs tämä on?! -Kuka on sotkenut täällä

Jatkuu.. Taas, sori kauheesti.

Vastaus:

Kiva tarina! (:
Ei haittaa vaikka jatkuu (: Saat rahat tarinan loputtua

- Fleur

Nimi: jojo

12.10.2012 15:53
Jee, vihdoin pääsisin taas moikkaamaan Onnia. Se oli niin söpö!!! Astuin talliin ja kuulin hörähdyksiä. -Moikka vaan, vastasin niihin. Menin Onnin karsinalle. Se makasi siellä. -Voi sinua, nyt olet ihan puruinen, sanoin sille. Hain sen pakin ja menin karsinaan.

Jatkuu... Sori kun tuli niin lyhyt alku, mutkun on ratsastustunti...

Vastaus:

Ihan hyvä alkutarina, vaikka , kuten sanoit, lyhyt ( : Saat rahat tarinan loputtua.

- Fleur

Nimi: Hazel & Lady

07.10.2012 13:04
Jatkoa...

Palasin Ladyn karsinaan haettuani sen harjat. Otin ensin piikkisuan, ja raaputtelin sillä mudat pois. Lady oli selvästi piehtaroinut ulkona. Sen jälkeen otin vain pölyt pois pölyharjalla, ja puhdistin kaviot kaviokoukulla.
- Ainiin! Vielä pään harjaus, ajattelin ääneen.
Nappasin pääharjan korista ja puhdistin Ladyn pään. Tähän asti hevonen oli seissyt ihmeen kiltisti, mutta nyt se rupesi viskomaan päätään ja luimistelemaan. Se yritti myös näykkiä.
- Sooh, tyttö. Rauhoitu, komensin tammaa hellällä äänellä. Korvat kääntyivät minua kohti ja se lopetti äksyilyn. Kehuin Ladya. Harjasin sen pään loppuun. Irroitin sen riimunnarun kaltereista ja pujahdin pois karsinasta. Vein harjat pois, ja annoin hoitsulleni heiniä. Olimme tuoneet Ladyn kanssa paljon mutaa sisälle, joten ajattelin lakaista käytävän. Siinä ei mennyt kauaa, sillä muta ei ollut kerennyt vielä jähmettyä lattiaan kiinni.
En veisi Ladya enää ulos, koska kello oli jo neljä, ja ulkona alkoi sataa. Fleur ilmestyi taas jostain, ja hän kysyi minua apuun tuomaan loput hevoset sisälle. Suostuin, ja niin me lähdimme niitä hakemaan. Talli oli todella suuri, 21 karsinapaikkaa.
Kun ensimmäiset hevoset oli tuotu sisälle, Lady alkoi ähkiä ja se kellastui maahan. Puoliksi heitin tuomani hevosen karsinaan ja ryntäsin tamman luo. Sillä hetkellä Fleur astui ovesta sisään.
- Synnyttääkö Lady?! kysyin hätäisenä. Yritin kuitenkin pysyä rauhallisena stressaamatta tammaa.
- Siltä vaikuttaa. Annetaan sen olla rauhassa hetki. Jos ongelmia ei ilmene, se pärjää varmasti yksin.
Nielaisin ja nyökkäsin.

Kaikki meni onneksi hyvin, ja Lady sai terveen orivarsan. Ihastelin niitä molempia, ja tunsin ylpeyttä. Tamma pärjäsi upeasti.
- Minun täytyy lähteä, saatko hommat hoidettua loppuun yksin? kysäisin Fleurilta.
- Kyllä saan, mene vain, hän hymyili.
Fleurin katseesta näki, että hän oli tyytyväinen Ladyyn.

The End // anteeksi että lopusta tuli näin lyhyt, ja että en kuvaillut synnytystä tai tallia, mutta en oikein osannut (:

Vastaus:

Ihan hyvän pituinenhan tämä on (:
Ihanaa kun kerroit Ladyn synnytyksestä, vaikka et hirmu yksityiskohtaisesti kertonutkaan! (: Saat koko tarinastasi 35v€

- Fleur

Nimi: Hazel & Lady

06.10.2012 12:19
- Äiti, äiti, äiti! huusin täyttä kurkkua ja juoksin portaita alakertaan hyppien muuttolaatikoiden yli.
- No, mikä on noin tärkeää? hän vastasi.
- Lapinruskasta tuli viesti. Sain sen hevosen hoitsukseni, jota pyysin! Lady Blackstarin, maistelin nimeä suussani.
- Sehän on hienoa, nyt on varmasti helpompaa totuttautua uuteen kaupunkiin, kun sinulla on hoitsu.
Niinpä, olimme juuri muuttaneet Joensuusta Lappiin. Äiti halusi rauhaa ja hiljaisuutta. Ja uusi, parempipalkkainen työpaikkakin houkutteli häntä tänne Pohjoiseen.
Kieltämättä minustakin oli mukavaa muuttaa. Vaikka talomme Joensuussa olikin iso, siinä ei ollut kahta kerrosta, toisinkuin nykyisessä talossamme. Purkamattomat tavaramme olivat vielä laatikoissa, sillä lopullinen muutto oli tapahtunut kaksi päivää sitten.
Havahduin ajattelustani ja nyökkäsin äidille vastaukseksi. Menin takaisin yläkertaan ja aloin innokkaasti vaihtaa tallikamppeitani päälle. Kello oli vasta kaksi päivällä, joten kerkesin hyvin käydä vielä tallilla. Sinne oli matkaa neljä kilometriä.
- Äitii, saat viedä minut! Muahahahahah, huikkasin.
Okei, en nauranut noin, mutta kuitenkin. Hölkkäsin ulko-ovelle ja nappasin autonavaimet jo valmiiksi mukaani. Odottelin äitiä autossa kuunnellen musaa. Vaihtelin kanavia radiossa sitä mukaa, kun hyvä kappale loppui.
Viimein kyyditsijäni tuli ja auto nytkähti liikkeelle. Äiti peruutti pihasta ja lähti huristelemaan ylämäkeen. Hyräilin musiikin mukaan, emmekä jutelleet paljoa. Perillä kiitin kyydistä ja kerroin, monelta pitää tulla hakemaan. Ulkona oli äärettömän kaunista. Syksyn lehdet putoilivat puista kauniissa väreissään. Käppäilin sisälle talliin ja heti ensimmäiseksi silmiini osui nainen lakaisemassa käytävää.
- Hei, oletko tallin omistaja? kysäisin ja sain naisen kääntymään.
- Ai, hei! En kuullut että tulit. Kyllä, kyllä olen Fleur. Jos olet Hazel ja Ladya etsit, niin se on ensimmäisessä tarhassa.

Kiitin tiedosta, jonka jälkeen nappasin riimunnarun olalleni ja lähdin hakemaan Lady Blackstaria. Sillä oli vaaaaaltava maha. Oliko se tiineenä?
- Lady on tiineenä, varsa syntyy näinä päivinä - kuulin takaani - Olen jojo, äänen omistaja esitteli itsensä.
- Ai, terve. Olen Ladyn uusi hoitaja, Hazel. Ketä sinä hoidat?
- Hoidan lusitanoa nimeltä One Wish, tutummin Onni.
Kuuntelin tarkasti ja samalla touhusin Ladya kiinni. Ainiin, sitä ei saanut kiinni kuin kauroilla..., muistin. Hain kauraämpärin ja palasin tarhoille. Jojo oli sillä aikaa kadonnut. Lady tömisteli luokseni ja hymy nousi kasvoilleni. Saisinkohan pollen varsankin hoitohepakseni? Se olisi ihanaa. Kun sain riimunnarun kiinni tamman päitsiin, lähdin viemään sitä talliin. Laitoin Ladyn karsinaan. Menin hakemaan sen harjoja.

Jatkuuu...

Vastaus:

Kiva tarina ja olit hyvin kuvaillut kaikki esim. talonne ja miksi muutitte ja näin (: Kirjoitusvirheitä en löytänyt ollenkaan ja pituuttakin oli sopivasti. (: Et kuitenkaan kertonut kauheasti tallista, mutta tämähän jatkuu, joten odottelen jatkoa! (: Annan v€:t sitten tarinan loputtua (:

- Fleur

Nimi: jojo
Kotisivut: http://kuutamoyo.suntuubi.com/

02.10.2012 16:20
Mahtavaa, nyt pääsen katsomaan uutta hoitsuani Onnia! Malttamattomana polkaisin pyöräni vauhtiin ja viiletin tielle. Tallille oli jotain 3km. Repussani matkasi kamera, sadetakki, hanskat ja eväät. Oli suhteellisen tuulista ja tien vieressä kasvavat koivut heiluivat tuulessa. Sormeni alkoivat palella ja pysähdyin laittamaan hanskat käteen. Lähdin uudestaan liikkeelle ja poljin ylämäen seisaalteen. Alamäessä annoin pyörän kelata itsekseen. Ihastelin värikkäitä puita. Ne oikein tuntuivat esittelevän itseään ruskan väreissä. Pian olisin perillä.

Talli oli hyvin hieno ja siisti. Näin jonkun tulevan ulos tallista. -Hei! Olen jojo, voitko näyttää missä hoitsuni Onni on? sanoin hänelle. - Hei vaan. Olen Fleur, mukava tavata. Tule, Onni on täällä, hän selitti ja lähti kävelemään kohti tallia. Seurasin perässä ja astuimme hevoshullun taivaaseen, siistiin talliin joka oli täynnä ihania hevosia! -Tässä on Onni, Fleur näytti kädellään kohti hoitsuani. -Se on aivan ihana! sanoin oikeasti yllättyneenä siitä, että hevonen oli paljon söpömpi luonnossa kuin kuvassa. -Voit harjata sitä ja tutustua siihen pikku hiljaa, Fleur sanoi. Hän haki minulle Onnin harjapakin. -Minun täytyy nyt jatkaa töitä, hän sanoi. -Tee ihan rauhassa, minä pärjään kyllä. Niin jäin kahden Onnin kanssa

Otin Onnin riimun sen karsinan edestä ja menin sen karsinaan. Annoin sen tulla luokseni ja se tutki minua hetken. Rapsutin sitä ja pujotin varovasti riimun sen päähän. Harjaisin sen nyt aluksi karsinassa. Otin vielä riimunnarun ja sidoin Onnin kiinni. Se katsoi minua hellyttävästi, ja rapsutin sitä korvan takaa. Se laski päätään niin paljon kuin naru antoi periksi. Se oli kyllä ihana! Otin pakista piikkisuan ja aloin harjaamaan Onnia. Se seisoi nätisti paikallaan. Vedin purut sen selästä alas ja irtokarvoja siinä mukana. Vaihdoin harjaa ja jatkoin kovalla harjalla. Onni oli aika pölyinen ja jaloissa oli hiukan kuivunutta kuraa. Putsasin ne ja otin pakista pehmeämmän harjan. Onnista lähti nyt vaikka kuinka paljon pölyä. Harjasin aika kauan tällä harjalla ja sitten otin vielä harjakamman ja setvin Onnin harjaa. Se nosteli hiukan päätään, mutta sain silti harjan hyvin siistiksi. -Kas näin! totesin itsekseni ja otin vielä kaviokoukun ja putsasin kaviot. Ne olivat täynnä lannan ja purun sekoitusta. Onni nosti jalat oikein nätisti. Taputin sitä kiitokseki ja laitoin kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja pakin kiinni.

Kiikutin pakin pois karsinasta ja aukaisin solmun ja otin Onnilta riimun pois. Laitoin riimun naulaan ja menin etsimään harjapakin paikkaa. Löysin satulahuoneen ja laitoin pakin Onnin nimen kohdalle. Silmäilin ympärilleni ja totesin satulahuoneen olevan täysin järjestyksessä. Satulat olivat paikoillaan ja suitset siististi niputettuina omassa naulassaan. Menin takaisin tallikäytävälle ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Rapsuttelin hiukan muitakin hevosia. Yksi niistä yritti purra minua. Säikähdin ja vedin käteni pois. Huitaisin vahingossa talikkoa ja se kaatui päin kottikärryjä. Kottikärryt kolahtivat ja hevonen joka oli yrittänyt purrs minua säikähti. Se luimisti ja nosti päätään. -Hei, prrrr... Ei mitään hätää, se oli vain talikko, selitin tuolle hepalle. Nostin talikon ylös ja heppa pärskähti. Se näytti rentoutuvan ja alkoi rouskuttaa heinää heinäverkosta. Menin hakemaan evääni repusta jonka olin jättänyt Onnin karsinan eteen. Avasin rasian ja aloitin leivästä. Syödessäni mietin mitä kaikkra minulla ja Onnilla oli vielä edessä. Ehkä kisoja? Maastolenkkeilyä? Tunteja? Voin vain arvailla. Olin jo ihastunut siihen, ja kun se luottaisi minuun täysin, voisin osallistua mahdollisesti kisoihin. Fleur keskeytti haaveiluni:-Terve, autatko heinien jaossa? -Joo tietty, sanoin ja sulloin loput leivästäni suuhun.

Hienien jako eikestänyt kauan. Hevoset olivat tyytyväisiä ja mutustelivat hissukseen ruokiaan. Fleur häipyi taas johonkin. Katseeni osui harjaan. Tartuin siihen ja aloin harjaamaan heiniä jotka olivat tippuneet kyydistä. Kun sain kasan heiniä kokoon, lykkäsin ne lähimpään karsinaan. Lattia oli ollut muuten tosi siisti, joten heinät olivat ihan puhtaita. Yallin nurkassa katseeseeni osui pinkki ponnari. Nostin sen ja laitoin taskuun. Antaisin sen Fleurille kun näkisin hänet seuraavaksi. Jatkoin lakaisua ja n. 10 minuutin päästä olin valmis. Laitoin harjan takaisin paikalleen ja näin taas Fleurin. -Hei Fleur, odota! huusin. Hän kääntyi minua kohti:-Niin? Menin hänen luokseen ja annoin ponnarin:-Löysin tämän tallista. Onkon se sinun? -Joo, kiitti, hän sanoi. -Minun täyttyy kyllä mennä jo kotiin. Moikka! sanoin hymyillen. -Moikka Fleur vastasi. Hain reppuni ja lähdin taas pyöräilemään kohti kotia!

Vastaus:

Kiva tarina! Löysin muutamia kirjoitusvirheitä, mutta kaikki muu oli kohdallaan (: Pituuttakin oli sopivasti ja olit hyvin kertonut asiat yksityiskohtaisesti :) Mutta... saat nyt 20v€ tästä hyvästä aloitustarinasta!
- Fleur

©2020 ~ Talli Lapinruska! ~ - suntuubi.com